Siis voisiko joku kertoa että mikä vittu tuo on?

Ich bin Wolperdinger

Tarkoituksena on vetää kolme keikkaa Saksassa, reissun päällä ollaan tiistaista sunnuntaihin. Keikat ovat jossain lähellä Müncheniä, tarkempaa tietoa ei juurikaan ole. Täällä kun sattuu olemaan pieniä kyliä vieri vieressä ja niiden nimet ovat toinen toistaan kauheampia.

Rumpali ilahdytti muita passibravuurillaan heti lentokentälle saavuttuamme. Eli passi oli hieman hukassa check-inissä. Jostain arscheslottista Aki sen kuitenkin kaivoi esille ja pääsimme jopa Saksan maalle.

Lentokoneessa Paavolla ja Rötsällä oli hieman jännäkakkaa eli suojakännithän siinä piti poikien vetää. Andre veti kännit ihan muuten vain. Saksan maalla oli tiedossa vielä mukavat 600 km tiukkaa ajoa majapaikkaan.

Matkalla osa porukasta alkoi olla jo melko hilpeässä kunnossa ja pakollisten paikannimien naureskelun ja "sauerkraut/lederhosen"-tasoisen ölinän jälkeen kuskimme Matthiaksen ilmeettömyydestä saattoi vetää omat johtopäätöksensä. Ryöti otti heti saksalaisilta luulot pois vetämällä natsikortit kehiin ja pitämällä huvittavia piirteitä saavuttaneen luennon kansallissosialismista. Kuusituntisen Judas Priest ja Accept laulelman jälkeen saavuimme bratwurstin kehtoon.

Tällä hetkellä ollaan Akin kanssa jossain aivan vitullisen pienessä kylässä jonka nimi on joku Goldburger tai jotain. Koitettiin kauppaa löytää kävellen lievittämään pahimpia tuskia, mutta päädyimme kävelemään päättömästi kylästä toiseen löytämättä kauppaa. Loppujen lopuksi eksyimme jonkun kirkon läheisyyteen mistä löytyi myös pieni natsi-siwa, josta saimme hankittua pakolliset makkarat ja muut herkut. Lämpötilan ollessa about 25 astetta, ilman krapulaa, joten hyvillä fiiliksillä ollaan.

Toiseen leiriin kuuluu hieman toisenlaista. Paavo ja Rötsä ovat todistaneet krapulan saamisen mahdollisuuden nyt myös Saksan maalla ja onhan siellä kuulemma jo yrjökin vähän lentänyt. Andresta ei ole mitään tietoa, luultavasti se on taas jossain hukassa. Näihin tunnelmiin lopetan tämän raportoinnin tältä päivältä. Illalla olisi keikka Ingolstadtin Paradoxissa ja huomenna on välipäivä, joten eiköhän huomiselle taas kirjoitettavaa saada.

- Ville V. & Aki

Ämyrock

Ämyrock, tuo Suomen pitkäikäisin ilmainen festivaali. Soitimme viimeisenä, mikä oli vallan mainio ratkaisu järjestäjiltä kun katsoi muuta artistirepertuaaria. Olimme festareiden ainoa kevyttä rockia tai kakkapunkkia raskaampi bändi. Saavuimme kahdella taksilla paikalle, koska kuskimme oli kännissä.

Paikallinen seppä Ilmarinen oli takonut meille kätevän kaljasammon paikan päälle. Yritimme juoda sitä tyhjäksi, mutta sinne vain ilmestyi aina lisää olutta ja muuta juotavaa jostain. Keikan alkaessa olimme hyvässä kunnossa, keikan loppuessa vielä paremmassa. Spiikit olivat jälleen noloja. Pitti pyöri yleisössä railakkaasti ja kyllähän siellä yhdeltä nenä murtui. Soitto kulki ja oli mukavaa kiivetä pienen tauon jälkeen lavalle.

Jouduimme vetämään keikan suhteellisen nopeasti läpi, koska rumpalimme Aki joutui lähtemään vielä toiselle keikalle välittömästi meidän keikan loputtua. Kivaa oli ja 1.8. taas Hämeenlinnassa. Tällä kertaa sisätiloissa.

Mc Mökän yksityispileet

4.4.2008 klo 16:00 olimme treenikämpällä heittelemässä tavaroita autoon. Tämä siksi, että illalla saattui olemaan keikka Espoossa Mc Mökän yksityispippaloissa. Andre jäi kotiin Lappeenrantaan koska keksi tekosyyksi 40 asteen kuumeen. On se kumma kun ei edes ilmainen alkoholi saa miestä liikkeelle. Auto tuli mukavasti täyteen sillä Rötsä halusi tulla Hämeenlinnaan keikan jälkeen erään asian takia, mitä tässä ei välttämättä kannata hirveästi julistaa. Noh onneksi olin kuskina niin ei tarvinut olla kitaralaukku nivusissa ja naapurin polvet suussa takapenkillä.

Noin kello 17:45 eksyimme keikkapaikalle. Ajoimme jossain vaiheessa vituiksi ja kolmen kartturin avulla löysimme itsemme vielä enemmän jostain perseestä. Sitten vielä yksi käännös risteyksessä väärään suuntaan niin jotenkin kummasti olimme oikealla tiellä joka johdatti meidän keikkapaikalle.

Keikkapaikalla tajusin kuinka hanurista on olla kuskina kun muut sihauttelevat kovaa vauhtia olusia auki. Tässä välissä oli myös soundcheck ja syöminen sekä armoton odottelu illan kohokohtaa varten. Klo 21:00 lavalle astui Kurahuora, joka veti mielenkiintoisen setin mielenkiintoisissa asuissa.

22:30 meidän oli tarkoitus astua lavalle ja näin myös tapahtui. Kaikki lähti hienosti rullaamaan alusta asti. Miksaaja spiikkasi meidän opettaman lauseen väärin ja sillä meiningillä jatkettiin suurin piirtein lavalta poistumiseen asti.

Ville on hauska ja Paavo on muumi.

Ryöti oli tapansa mukaan hieman humalassa keikalla, mutta onnistui pysymään pystyssä ja siinä ohessa soittamaan hieman oikeita nuottejakin. Spiikit olivat jälleen sarjassa epäonnistuneet. Selitin jotain tukkimiehistä, en tiedä miksi. Myös Ryöti onnistui lohkaisemaan keikan aikana pari huonoa. Soitanta meni aivan mukavasti keikan loppupuoliskolle asti.








Yleisö piti näkemästään











Tapahtuman luonteesta johtuen päätimme rykäistä koverin jota emme olleet soittaneet lähes puoleen vuoteen. Meni muuten ihan mukavasti, mutta soitimme vähän väärin ja biisikin loppui liian aikaisin. Biisin sisältyi kuitenkin bassosoolo, joten ei ihan turha veto. Yleisö ei vieläkään suostunut hiljentymään niin päätimme soittaa lopuksi vielä Cannibal Corpsen Hammer Smashed Facen jonka taisimme viimeksi soittaa viime vuoden lokakuussa. Lopetimme melko nopeasti koska Aki hyppeli kesken biisin rituaalinomaisesti rumpusettinsä ympärillä etsien kuumeisesti rumpukapuloitaan. Varakapulat olivat tietysti tässä vaiheessa jo lentäneet taustalakanoihin tai muuttunut sahanpuruksi. Tuo olisi saattanut olla "oikealla" keikalla aivan helvetin noloa, mutta nyt se oli lähinnä vain hauskaa. Olimmehan yksityisbileissä. Yleisö vaati aloittamaan alusta ja niin myös teimme. Tällä kertaa pääsimme biisin ja samalla myös keikan loppuun asti.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tuollaiset punk henkiset keikat ovat aivan helvetin mukavia.

-Ville V.

Klubi, Turku 1.3.2008 /Sotajumala, Torture Killer, Inimicality

Aamu alkoi jo tavaksi muuttuneella krapulalla.

Melko perus-settiä; haimme vuokra-pakun ja pakkasimme kamat autoon. Matkalla puhuttiin taas niin tyhmiä juttuja ettei niistä viitsi juurikaan mainita. Oltiin aikataulussa perillä ja morjestimme muiden bändien ukkoja.

Soundcheck sujui lupaavasti ja kaikilla oli kivaa. Tässä vaiheessa aloin olla ns. "liekeissä" josta muistin myös mainita kaikille n. 5min välein. "Olen liekeissä!" "Olen tulessa!" yms. Joo-o. Sori.

Inimicalityn aloittaessa Klubi oli jo täyttynyt mukavasti. Ja ukot soitti kelpo keikan, varsinkin vokalisti Heikki luukutti sellaista settiä että oksat pois!

Kaljaa tuli otettua melko varovasti jotta keikka sujuisi jämäkästi. Lavalle päästyämme kolahdin känniin. Asiaa ei auttanut lavalle tuodut n. 8 kaljaa jotka tyhjeni biisien välissä turhan rivakasti.

Soitto kuitenkin kulki ja ainakin osa yleisöstä heilutti lettiään hyväksynnän merkiksi.

Välispiikkimme olivat sarjaa "NOLO". Ville heitti heti alkuun "Moi, me ollaan The Zombi" johon yleisö reagoi vaivaantuneella hiljaisuudella. Myös minun "Seuraavassa kappaleessa piilee yllätys"- lause aiheutti lähinnä myötähäpeää. Tästä lähtien voisi jättää spiikkaamiset supliikkimiehille, me olemme lähinnä tyhmiä ja noloja.

Keikka meni muilta osin hyvin, soitto kulki ja fiilinki oli hyvä.

Torture Killerin ja Sotajumalan keikit nähtyämme poistuimme Turun yöelämään. Muistikuvat ovat hatarat ja ehkä hyvä niin.

Kiitos ja anteeksi sille läskin kissan omistajalle jonka luona yövyimme.

Kirjoittanut Ville "Savuava ihmisraunio" Ryöti

Nosturi 23.2.2008 /w Mokoma

Lauantai-aamu 23.2.2008

Illalla olisi The Zombin isoin keikka ikinä. Se olisi myös uuden kitaristimme Andre Lindgrenin ensimmäinen keikka Teh Tsompin riveissä. Ei paineita.

Viisaampi olisi jättänyt juomatta perjantaina mutta me emme ole viisaita. Emmekä viisaampia. Ahdisti.

Voi, Paavo (tai Mikael Åkerfeldt) olisi halunnut vielä nukkua :(

Vuokrasimme keikkaa varten ison paketti-auton sillä backlinen työntäminen kahteen henkilöautoon tuntui melko kuumottavalta ajatukselta. Hakiessamme vuokrapakua aamulla minun autolla ja minun toimiessa kuskina ja minun ollessa melkoisessa kanuunassa, tietenkin poliisit huomasivat krapulaisen seurueemme autossa ja pysäyttivät meidät.

Tärisevin käsin näytin poliisille ajokorttia. Ja puhalsin laitteeseen. Kysyipä tuo vielä rekisteriotettakin jota en kuitenkaan löytänyt. Tämän jälkeen kävimme keskustelun:
Poliisi "Onko tämä sinun auto?"
Ryöti "- On joo."
Poliisi "Ok, etsihän se rekisteriote joskus paremmalla ajalla, ajahan varovasti!"

Poliisi-skenaarion jälkeen pääsimme vaihtamaan kulkuneuvon pakettiautoon, pakkasimme backlinen ja nokka kohti Helsinkiä.
Haimme roudarimme/kuvaajamme Teemun Vantaalta ja yllättäen tämäkään reissu ei mennyt niinkuin piti. Mikä voi mennä pieleen varsinkin kun käytössä on navigaattori?!
Noh, siinä vaiheessa kun Vantaalla on kaksi samannimistä katua n. 10km toisistaan, kaikki voi mennä pieleen. Tietenkin ajoimme sinne "väärälle oikealle" kadulle. Onneksi aikaa ei kuitenkaan tuhlaantunut liikaa ja kurvasimme Nosturin pihalle juuri ennen klo 16.00.
Roudasimme kamat sisään ja kävimme katsomassa paikat läpi. Nosturin äärimmäisen mukava henkilökunta tuli tervehtimään ja käytiin illan aikatauluja sekä muita perusasioita läpi.

Aika kului mukavasti höpisemällä kulttuurista ja ulkopolitiikasta. Eli pierusta ja tissistä. Törmäsimme myös Mokoman ukkoihin. Meininki hyvä.
Soundcheck sujui aivan hyvin jonka jälkeen menimme syömään. Tuolloin sain kuulla että pihalla on jonoa n. 100m. Ei perkele. Hullua.

Showtime alkoi lähestyä ja jännitti tod.

Vilkaisin verhon takaa yleisöä. Siellä näytti tältä :

Tämän jälkeen vilkaisin housuihini. Siellä näytti tältä:

Intro lähti käyntiin ja kävelimme lavalle. Tuntui kuin olisi katsellut jonkun isomman bändin DVD:tä, väkeä oli ns. "aivan helvetisti". Raikuvat kannustushuudot täyttivät pääni. Jännitys hävisi samantien. Moshpit lähti käyntiin heti Shot Into The Headin alkuiskuissa.

En tajunnut mitään, moshasin ja soitin kuin eläin. Soittofiilis oli sanoinkuvaamaton katsellessa yleisön meininkiä ja kastellessa omia housuja.
Kappale tuntui loppuvan 3sek jälkeen vaikka tietääkseni soitimme sen kokonaan. Katsotaan videolta myöhemmin.
Soitimme Lawnmower Massacresta erikoisemman version johon sisällytimme pienen pätkän Cannibal Corpsen Unleashing The Bloodthirsty-kappaletta. Spiikkasin biisin nimellä "Unleashing The Lawnmower" koska olen hassu-kiva mies.
Soitimme myös Panteran Slaughteredin ja yleisö oli tulipalo. Tämän kappaleen alussa pittipojat suoritti niin sanotun Wall Of Deathin. Sanotaan tähän väliin että osasin odottaa paljon yleisöä mutta en kyllä olisi uskonut että porukka jaksaa riehua meidän keikan alusta loppuun ja pitin muotoina perus-, circle-, sairas-, LOL-pitti sekä tuo mainittu WoD. Joku hullu myöskin daivasi lavalta alas. Toivottavasti ei sattunut.
Lisäksi soitimme täysin uuden biisin nimeltä The Rottening. Tässä vaiheessa pitti vaikutti paikalta jonne ei kannata mennä jos haluaa terveenä kotiin.

Kerkesimme treenata rotteninkia hyvin vähän mutta melko mallikkaasti se kuitenkin meni.

Keikan jälkeen fiilis oli euforinen ja onnistunut. Aivan tajutonta. Keikkaa piti juhlistaa vetämällä itsemme lohen tasolle. Merchandise meni hyvin kaupaksi ja ilta oli kaikenkaikkiaan täysi kymppi!

- "Paras keikkä ikinae!"

-"Kyllä! Soitin jopa yhden biisin oikein!"

"Mhft shoon Tauskin kalshraires."

KIITOS NOSTURI! KIITOS MOKOMA!

Setlist :
Intro
Shot Into The Head
In The Cellar
Lawnmower Massacre/Unleashing The Bloodthirsty
Coffin
Drenched In Turmoil
Slaughtered
Reanimated
The Rottening
They Hunger

In The Cellar @ Nosturi

Slaughtered (Pantera cover) @ Nosturi

Kirjoittanut : Ville Ryöti

Kuumottavia tunnelmia

Ensimmäinen kirjoitus The Zombin blogiin, jossa tulemme kertomaan kokemuksia keikoilta, studiosta ja ihan mistä vaan mikä liittyy bändiin - tai sitten ei. Kaikki ryppyotsaiset ihmiset voivat painua nyt vittuun sillä blogi saattaa täyttyä erittäin huonoista vitseistä ja absurdeista tilanteista.

Uusi kitaristi, uudet kujeet. Andre on jo nyt osoittanut kykynsä vaikka on ollut bändissä vasta muutaman viikon. En oikeastaan tiedä kuinka hyvin se soittaa, mutta ainakin näin muuten varsin kyvykäs kaveri. Viime viikonloppuna kikkeli vähän vilahteli baarissa minkä jälkeen jouduimme suorittamaan ennenaikaisen poistumisen. Toisena iltana pippeli pysyi piilossa, mutta ilmeisesti se on jokin tasapainottava elin ja pitää olla kännissä ulkona sepaluksesta, koska nyt Andre ei pysynyt pystyssä. Kuukauden darwin award menee kuitenkin vasta eilisien tapahtumien jälkeen Andrelle.

Andre lainasi eilen basisti-Villen autoa käydäkseen tikkaamassa kyljen ihon alle mustetta. Ajeli omissa maailmoissaan kunnes taivas välähti. Sekunnin jälkeen Andre tajusi, että kyseessä olikin liikennekamera eikä salama. Andre nerokkaana ihmisenä päättää kääntyä ympäri ja ottaa selville missä se kamera oikein on. Hetken ajettuaan Andre kääntyy takaisin sinne suuntaan minne ikinä oli menossakaan. Andre koittaa tiukasti tähystellä kameraa, mutta sitä ei näy missään kunnes taas valo välähtää. Siinä on varmaan poliisilla naurussa pitelemistä kun se alkaa selaileen niitä kuvia ja näkee saman auton kahteen kertaan ajamassa kauhealla raivolla kameran ohi.

Huomenna keikka Nosturissa. Ollaan toki hyvin valmistauduttu keikkaan eli treenattu vähän.

-Ville V.