maanantai 7. huhtikuuta 2008

Mc Mökän yksityispileet

4.4.2008 klo 16:00 olimme treenikämpällä heittelemässä tavaroita autoon. Tämä siksi, että illalla saattui olemaan keikka Espoossa Mc Mökän yksityispippaloissa. Andre jäi kotiin Lappeenrantaan koska keksi tekosyyksi 40 asteen kuumeen. On se kumma kun ei edes ilmainen alkoholi saa miestä liikkeelle. Auto tuli mukavasti täyteen sillä Rötsä halusi tulla Hämeenlinnaan keikan jälkeen erään asian takia, mitä tässä ei välttämättä kannata hirveästi julistaa. Noh onneksi olin kuskina niin ei tarvinut olla kitaralaukku nivusissa ja naapurin polvet suussa takapenkillä.

Noin kello 17:45 eksyimme keikkapaikalle. Ajoimme jossain vaiheessa vituiksi ja kolmen kartturin avulla löysimme itsemme vielä enemmän jostain perseestä. Sitten vielä yksi käännös risteyksessä väärään suuntaan niin jotenkin kummasti olimme oikealla tiellä joka johdatti meidän keikkapaikalle.

Keikkapaikalla tajusin kuinka hanurista on olla kuskina kun muut sihauttelevat kovaa vauhtia olusia auki. Tässä välissä oli myös soundcheck ja syöminen sekä armoton odottelu illan kohokohtaa varten. Klo 21:00 lavalle astui Kurahuora, joka veti mielenkiintoisen setin mielenkiintoisissa asuissa.

22:30 meidän oli tarkoitus astua lavalle ja näin myös tapahtui. Kaikki lähti hienosti rullaamaan alusta asti. Miksaaja spiikkasi meidän opettaman lauseen väärin ja sillä meiningillä jatkettiin suurin piirtein lavalta poistumiseen asti.

Ville on hauska ja Paavo on muumi.


Ryöti oli tapansa mukaan hieman humalassa keikalla, mutta onnistui pysymään pystyssä ja siinä ohessa soittamaan hieman oikeita nuottejakin. Spiikit olivat jälleen sarjassa epäonnistuneet. Selitin jotain tukkimiehistä, en tiedä miksi. Myös Ryöti onnistui lohkaisemaan keikan aikana pari huonoa. Soitanta meni aivan mukavasti keikan loppupuoliskolle asti.








Yleisö piti näkemästään











Tapahtuman luonteesta johtuen päätimme rykäistä koverin jota emme olleet soittaneet lähes puoleen vuoteen. Meni muuten ihan mukavasti, mutta soitimme vähän väärin ja biisikin loppui liian aikaisin. Biisin sisältyi kuitenkin bassosoolo, joten ei ihan turha veto. Yleisö ei vieläkään suostunut hiljentymään niin päätimme soittaa lopuksi vielä Cannibal Corpsen Hammer Smashed Facen jonka taisimme viimeksi soittaa viime vuoden lokakuussa. Lopetimme melko nopeasti koska Aki hyppeli kesken biisin rituaalinomaisesti rumpusettinsä ympärillä etsien kuumeisesti rumpukapuloitaan. Varakapulat olivat tietysti tässä vaiheessa jo lentäneet taustalakanoihin tai muuttunut sahanpuruksi. Tuo olisi saattanut olla "oikealla" keikalla aivan helvetin noloa, mutta nyt se oli lähinnä vain hauskaa. Olimmehan yksityisbileissä. Yleisö vaati aloittamaan alusta ja niin myös teimme. Tällä kertaa pääsimme biisin ja samalla myös keikan loppuun asti.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tuollaiset punk henkiset keikat ovat aivan helvetin mukavia.

-Ville V.